#Viimeinkin jotain muutakin kuin epäonnistumisia

Moikka! Tässä postauksessa kerron nyt tämän viikon onnistumisista hevosten parissa. On se vaan niin ihana tunne, kun ratsastus tunnin jälkeen on sellainen olo, että on itsellekkin jäänyt tunnista jotain käteen, eikä koko tunti ole mennyt vain yrittäessä saada hevosta kulkemaan oikein päin ja siinä samalla jyrättyyn tehtävän annot vain läpi. Tälläisen tunteen mie koin tiistaina, kun tunnilla menin vanhalla lämminveri ruunalla Jaskalla. Kun sain tietää, että menen jaskalla ajattelin vain Jaskan satulaa joka on niin huono istua. Mutta kun sitten pääsin Jaskan selkään mielipiteeni satulasta unohtui kokonaan nimittäin Jaska kulki niin ihanan rennosti ja tahdikkaasti, joten pystyin kiinnittämään huomiota myös istuntaani, kun ei tarvinnut kiinnittää ennään hirveästi siihen, että meneekö hevonen oikein päin.
Ja sitten viellä eilen käytiin miun kaverin Hilkun kanssa Kataa liikuttamassa. Aluksi olin vähän peloissani, että onkohan Kata nyt kuin tikittävä aikapommi, kun tammaa oltiin liikutettu viimeksi maanantaina, eikä pystynyt tekemään mitään muuta kiun lähteä maastoon koska pelto ja kentä olivat niin vetisiä ja paikkapaikoin jäässä. Myö sit tehtiin silleen et Hilkku meni mellillä ilman satulaa ja kyllä oli huvittava näky nyt i harmittamaan kun en saanut siitä näystä kuvia teille :D (sori Hilkku) ja mie sit meni Katalla ja iloseksiyllätykseksi Kata oli tosi rauhallinen. Olin kyllä kävely lenkin jälkeen niin ylpeä tammasta. Tälläinen postaus tällä kertaa kertokaa toki mielipiteenne. Uusia kuvia miulla nyt ei oo, mutta kyllä mie löysin postaukseen liittyevien heposten vanhoja kuvia. Kommentit ja lukiat ovat tietysti tervetulleita. <3

JASKA

MELLI

KATA

(En löytäny Katasta paljoo hyviä kuvia, joita en oo jo julkassu blogissa)